27.8.2013

FIRST DAY OF SCHOOL

Siinä se meni, eka koulupäivä. Aamu alkoi vaatetuksen päättämisellä (nyt on jopa valinnanvaraa, kun vaatteita on tuplasti enemmän kuin tullessa). Sain enemmän uusia tuttuja tuntien ulkopuolella, esimerkiksi ruokalan miljoonan metrin jonossa kerkesi jutella yhtä jos toista! 

Lähdettiin host-perheen kanssa kohti koulua puoli seiskalta, kun lenttisharkat alkoivat 6.45. Olen aika paljon jäljessä muusta porukasta, mutta saan silti osallistua harkkoihin ja muihin aktiviteetteihin, eli se on kiva! Harkat meni kyllä hyvin ja niiden jälkeen olikin sitten tunti aikaa valmistautua muille tunneille, esimerkiksi paikantaa lokero ja luokat. Itse taisin näyttää ihan peuralta ajovaloissa, koska pari askelta koulussa ottaessani oli siinä heti seniori auttamassa mua luokkaan :-D 

Jokaisella tunnilla oli jotain yhteistä, mun nimen lausuminen. Osaan ainakin tavata oman nimeni tosi nopsaan ja hyvin tän päivän jälkeen! Kaikilla tunneilla ei ollutkaan yhtä mukavaa. Esimerkiksi kemian tunnilla tunsin itteni ihan tontuksi, kun kaikki älyköt vaan luettelivat kaikennäköistä kaavaa ja mä tunnistan tehtävänantojen sanoista puolet. Heti tunnin aluksi piti löytää oma ryhmä annetun alkuaineen perusteella. Argonin saatuani tajusin sentään sen olevan jalokaasu. Noh, siitä eteenpäin mentiinkin alamäkeä! Täytyykin huomenna mennä kyselemään opinto-ohjaajalta aineenvaihtoa.

Ruokala oli kyllä kokemuksensa. Jonot oli mielettömän pitkiä ja sitten kun pääsi tarjotin kädessä ruoalle asti, oli aikaa syödä n. 15 minuuttia. Tapasin kyllä tosi hyviä tyyppejä jonossa! Mulla taitaakin olla jotain suunnitelmia huomenna heidän kanssaan. :-) Se tarkoittaa, etten pääse koulubussiin - harmi! ;-)

Jos huomenna olisi enemmänkin rohkeutta tutustua ihmisiin, niin alkaa jo näyttämään entistä valoisammalta!

Tulevina päivinä onkin vuorossa vähän erilaisempia postauksia kuin vain kuulumisia!

21.8.2013

JUTSKUJA (fixed)

Nyt ollaan sitten päästy "normaaliin arkeen". Vegasin jälkeen heti seuraavana päivänä oli momin siskontytön allasbileet, jotka pidettiin täällä meillä. Oli kyllä hauskaa! Ja jostain syystä mulla on kuvia vaan ruoasta...Koko päivä meni järjestellessä ja koristellessa paikkoja, kunnes siskontytön vieraita alkoi tulla. Valitettavasti kaikki eivät päässeet, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi hauskaa! 

Seuraava päivä meni sitten Hawaiian Falls-vesipuistossa. Menin jopa pelottavan näköisiin liukumäkiin, mutta kaikkiin mäkiin ei menty, kun se paikka oli niin täynnä, joten jonot oli tosi pitkiä. Päädyttiin sitten menemään takaisin kotiin tekemään pitsaa ja oleskelemaan. 

Koululla on käyty nyt kahteen otteeseen ja nyt mulla on kaikki ok, paitsi lentopallon try-outit. Tänään käydään katsomassa mun koulun joukkueen peliä, minne valmentaja meiät kutsui. Oon katsonut varmaan miljoona videota try-outeista! Jännittää ihan superpaljon.

Mun koulussa on tosiaan yli 2500 oppilasta ja koulu on ainakin tarpeeksi iso. Kerroksia on kaksi ja siipiä on A:sta G:hen! Käytiin mun lokerolla, harjoittelin sen avaamista ja pam onnistuin varmaan viidennellä yrityksellä :-D Käytiin myös läpi mun tulevat luokkahuoneet, joten mun pitäisi suunnilleen tietää minne mennä. Pyh, myöhästyn varmaan monta viikkoa jokaikiseltä tunnilta,  vaikka mulla on tosiaan seitsemänsivuinen kartta! Opiskelija henkilökortti on tilattu, lukujärjestys (lentopallo, algebra, US. historia, kemia, englanti ja vuosikirja) saatu ja kaikki koulutarvikkeet on hankittu. Kaikki on siis valmiina!

PS. Katsokaas, kuinka söpö kotiavain mulla on ;-)
PPS. Korjattu juttu on alleviivattu.

17.8.2013

VEGAS

Nyt ollaan kotiuduttu Sin Citystä! Vegas on paljon hienompi mitä osasin odottaakaan ja reissu sujui kaikin puolin hyvin. Tapasin uusia ihmisiä, kävin uskomattomissa näytöksissä ja vaan ihmettelin kaikkea. Otsikoissa mainitsen ne matkan kohokodat.

Day #1 - Grand Canyon
Lento lähti 8am ja aikaeron mukaan emme menettäneet tuntiakaan, koska laskeuduimme 8.45.  Sieltä suoraan lähdimme ajelemaan kohti Grand Canyonia, minne tosiaan ajaa sellaiset kepeät neljä tuntia! Paikan päällä vietimme varmaan puolisentoista tuntia, kunnes lähdimme ajelemaan takaisin. Vaikka Grand Canyon on tosiaan vain "kuoppa maassa" on se silti ihan mieletön näky. Subway-yliannostuksen ja ylitsepääsemättömän väsymyksen saattamana oli kiva kaatua sänkyyn. Tietenkin kaupungin valojen ihastelun jälkeen!

Day #2 - Cirque Du Soleil
Seuraavana päivänä aloitettiin jollain esitelmällä (jonne mentiin ilmaisen aamupalan, päivällisen ja esityksen perässä, ei paha diili). Esitelmä oli kyllä ihan tappopuuhaa, mutta ruoka ja imitaatioesitys (The Legends, missä oli Michael Jackson, Elvis Presley, Madonna...) oli kyllä kiva! Piakkoin sen jälkeen aloitettiin valmistautuminen illan kohokohtaan, joka oli Cirque Du Soleil "O". Tämä oli mun ihkaeka näytös ja huhheijaa miten kaunis! Ihan mahtava, etten meinannut uskoakaan. Mieletön. "O":n jälkeen mentiin vielä katsomaan valonäytöstä ulos, joka oli myös todella hieno. Laitoinkin Instaan kuvan, kun odoteltiin näytöksen alkamista ja kaksi Cirquen esiintyjää tykkää siitä, heh ;-)

Day #3 - Blue Man Group
Kolmas päivä meni erilaisissa laitteissa kuvassa olevan tornin huipulla, syödessä ja Blue Man Groupissa. Heidän esitys oli kyllä siistein juttu, mitä oon ikinä nähnyt! Vaikkakin löydän vieläkin muussattua banaania mun hiuksista :-D He jopa ottivat yleisöä mukaan, mutta ite en päässyt osalliseksi, höh!

Day #4 - Hoover Dam
Viimeisenä päivänä mentiin katsomaan Hoover patoa. Ihan mieletöntä, että noin iso ja tukeva rakennelma tehtiin -30-luvulla. Ei ihme, että sitä sanotaan hienoimmaksi (tai jotain sinne päin) ihmisen rakennelmaksi sitten Egyptin pyramidien! Vähän siellä kyllä tuli aika pitkäksi, kun näytettiin jotain generaattoreita jne. Mutta pato kyllä näytti hienolta! Lähtö kävi aika nopsaan, kun siellä tuli sietämättömän kuuma (45 astetta) ja suunnattiin syömään vähän. Oltiin kyllä syöty kunnon aamupala, mutta kyllä me vähän meksikolaista saatiin mahtumaan. Taino he saivat mahtumaan, mä ähkisin jo muutamassa nachossa :-D

Iso kaupunki, iso postaus, eikö? Vegasia ei voi kuvailla sitten mitenkään, se vaan täytyy kokea. Ylitti mun odotukset ihan kunnolla. Olen nyt sitten käynyt kolmessa osavaltiossa viikon aikana. Ei paha! Noniin tämä neiti menee nyt laittamaan itseään valmiiksi allassynttäreitä varten ja voisi myös tyhjätä laukun, heips! :-)

13.8.2013

ATTACK OF THE ANTS

Nyt on kolmas päivä puolessavälissä perheessä ja voi että mulla on kivaa! Ellei lasketa mukaan heti ekana päivänä palamista ja melkein muurahaisten lounaaksi joutumista. Taisin astua oikein kunnolla johonkin pesään ja kävivät heti kimppuun. Hostvanhemmat vaan katsoivat, kun hypin ympäriinsä  ja melkein hyppäsin kameroineni altaaseen :-D Jalat on nyt täynnä nokkosenpistosten näköisiä patteja. Hyvä alku!

Ekana iltana käytiin syömässä päivällistä vanhempien lempiravintolassa (ei kuvissa :-D) mukana vanhemmat, siskontyttö ja tuttava pariskunta. Ruoka oli mielettömän hyvää, mutta täytyin melkein alussa saaduilla leivillä ja söin vain puolet joka ruokalajista, jopa jälkkäristä! 

Eilen oltiin enimmäkseen altaalla momin siskon ja hänen lastensa kanssa. Oli tosiaan hauskaa, kunnes muurahaiset löysivät syötävää. Nappailin kuvia sieltä täältä, mutta en viitsi laittaa kuvia eiliseltä, koska suurin osa on tosiaan ihmisistä enkä tiedä vielä ovatko he OK niiden julkaisemisessa :-)

Tänään sitten aluevastaava tuli vierailulle, juteltiin tunnin verran niitä näitä (oon hänen eka pohjoismaalainen oppilas). Käytiin myös dadin kanssa vähän asioilla, kuten hakemassa mulle avain ja sain valita millaisen haluan. Että oli vaikeeta, mutta mulla on nyt söpö Nalle Puh avain :-) Käytiin myös katsomassa We're The Millers-elokuva, oli kyllä hauska!

Siinä se taisi olla, hengissä oon vielä mutta oon tykännyt  ihan mielettömästi! Äiskä ja iskä ei tarvii panikoida ;-) Huomenna Vegasiin!

9.8.2013

I'M HERE

Täällä sitä ollaan Amerikan kamaralla. Ihan hassu fiilis, kun ei vieläkään oo iskeytynyt paksuun kalloon, että oon täällä!

Lähdettiin kotoa kahdelta aamuyöllä ja tavattiin AFS:n kanssa lentokentällä 4.30 ja lento Amsterdamiin lähti 7.05. Siinä sitten hengailtiin puolisentoista tuntia perheen kanssa ja näin mun Houstoniin lentävien porukan. Meitä on tällä hetkellä neljä suomalaista Texasissa. Hyvästeltiin, mentiin tarkastukseen, hengailtiin kahvilassa ja pian lähtikin eka lento kahdesta. 

Amsterdamissa meillä ei paljoa aikaa ollutkaan, vaan kipitettiin suoraan lentokentän päästä päähän. Oli siinäkin kävelyä. Yli kahden tunnin lennolla jalat menee jo sen verran kankeaksi, niin tossa matkalla sai hyvin taas kulkemaan! 

Houstonin lento kesti 9 ja puoli tuntia. En saanut alkuunkaan nukuttua, kun täysin istuma-asennossa nukkuminen ei ollut mun juttu. Päädyin siis katsomaan Disney-elokuvia nenän edessä olevasta näytöstä. Hyvin se lento loppujen lopuksi meni ja selvisin hengissä perille, kunnes astuin ulos lentokentän ovista muiden oppilaiden kanssa. Hiukan täällä on kuuma! Edettiin johonkin hotellin kokoushuoneeseen odottamaan bussia, joka veisi meidät Dallasiin. Bussimatka kesti viisi tuntia, kadutti pelkkien shortsien ja t-paidan kanssa oleminen. Busseissa ja yleensäkin taas sitten jääty, kun ilmastointi huutaa hoosiannaa. 

Nyt suihkuun ja nukkumaan, saadaankin nukkua pitkään. Lounaalla nähdään viimeistään, eli aamupalan voi skipata, jos haluaa nukkua. Lounaan jälkeen meillä onkin ensimmäinen osa orientaatiota ja sen jälkeen päivällinen. Öitä!

PS. Anteeksi tekstin takkuisuus, mutta varmaan ymmärrätte syyn ;-) + Se uus Helinä Keiju on hyvä! 

7.8.2013

Distance means nothing, when someone means everything


Mikä siinä on, kun ei voi millään ymmärtää, että lähtö on ihan päivän päässä? Juurihan lähetin hakemusta lokakuussa ja odotin malttamattomana soittoa haastatteluun. Nyt on kulunut siitäkin yli 9 kuukautta. 

Muistan erään hyvin mielenkiintoisen matikan tunnin, missä laskeskelin Annan kanssa, kuinka monta päivää meillä on jäljellä. Silloin meillä oli odottamista ainakin 270 päivää. Odottamisesta ei olisi voinut tulla piinaavampaa, kunnes sain tietää perheeni jo helmikuussa, päivä mun synttäreiden jälkeen. 

Mulle on ainoastaan kerran iskenyt sellainen kunnon paniikki, mutta se ei oikeastaan liittynyt itse pois menemiseen. Silloin vain tuntui, että kaikki tärkeät asiat kaatuu päälle, enkä osannut tehdä muuta kuin panikoida. Eli en tiiä yhtään, miltä musta tuntuu juuri nyt, päivä ennen lähtöä. En osaa yhtään kuvitella, että pian olen jo Texasin lämmössä kauan odotetulla matkalla. No hei, mua ei ainakaan pelota lähteä (etenkään kavereiden rohkaisun jälkeen)! Ikävä kyllä jo kalvaa, mutta siksi nappailin kuvia siihen malliin, että kyllä luulisi selviävän!
Eilen eli maanantaina hyvästelin suurimman osan parhaimmista ihmisistä, vaikka parin kanssa kävi sillä lailla että ehtisin jutella vain pari minuuttia. Harmi. Ekana mulla oli kavereita yötä sunnuntaina, syötiin liikaa Ben&Jerry's jätskiä ja katsottiin liikaa elokuvia. Kaikin puolin ihana päivä! Sitten seuraavana aamuna ei ollutkaan niin kivaa, kun taisin nähdä heidät viimistä kertaa ennen lähtöä. Tämän jälkeen suuntasin katsomaan koulukavereita Turkuun. Monsters Universityn ja kahvilassa istuskelun jälkeen porukasta tippui pikkuhiljaa ihmisiä pois. Tuntui niin hassulta, kun ei tiennyt alkuunkaan mitä sanoa. Hymyilin vain ja halailin, halasin vähän lisää ja pian näinkin vaan heidän selkänsä. Sinnittelinkin vielä bussiin, hymyilin vielä bussikuskille ja istumaan päästyäni annoin surkutukselle periksi.
Ei tä voi oikeasti olla totta. Mä lähden huomenna. Selailin kaikenlaista kuvasaldoa ja läksiäisissä täytettyä ystäväkirjaa ja mietin, kuinka onnekas oon, kun mulla on tällainen kaveriporukka. Vaikka oma koulunumerotaso on laskenut huimasti, en kadu yhtään Luostikseen hakemista. Tapasin niin paljon hyviä tyyppejä, enkä malta oottaa näkeväni heidät sitten ensi kesänä! Going to miss you so very much, nähdään pian 

Ps. Yhteiskuvia ois voinut olla enempikin, höh! + Kuvien pitäisi löytyä mun Weheartit-profiilista! :-)

4.8.2013

JANINA R:STÄ Ö:HÖN

Nyt olisi loppujen aakkosten aika! Töissä oli luppoaikaa ja nyt mulla on kaksi sivua puhtaaksi kirjoitettavaa tekstiä :-D Oli vaikeeta keksiä tän puoliskon sanoja ja pian Google ja Wikipedia olikin auttamassa... Tästä lähtee!


Rampa. Telon itteäni melkeen joka hetki. Oli sitten mun vika tai jonkun/jonkin muun. Eli päivääkään ei kulu, etteikö mulla olisi joku paikka kipeänä ja en ilmoittaisi perheelle siitä. Tällä hetkellä pohkeet, hartiat, vatsalihakset ja reidet hellänä lihaskuntoharjottelusta ja töissä miljoonan tuolin nostamisesta pöydälle.
Säikky. Etenkin yksin ollessa jokanen pikku ääni on joku verenhimonen elukka tai sarjamurhaaja. En ihmettelisi, jos joku karhu rymistäisi sisään, niin korvessa ainakin kuvittelen eläväni. Yksin kotona musiikki pauhaa, ja talo on kuin valoloisto. Ei toi meidän koira mikään vahtikoirakaan ole, eli pyytäisi rapsuttamaan mahaa sarjamurhaajaltakin. Tämä kohta onkin syy, miksi musta ei oo katsomaan kauhuleffoja!
Terve kuin pukki. En oo melkein ikinä kipeä. Koulustakaan mua ei saa pois jonkin taudin takia ja viimeksi olin kotona sikainfluenssapiikin vuoksi. Kunnolla olin kipeä viimeksi vesirokossa, eli vastustuskyky on jostain syystä aika jees! Ehkä se johtuu siitä, että pienenä varmaan kävin nuoleskelemassa jotain kengänpohjia :-D
Uhkarohkeakin osaan olla, vaikka olenkin sellainen nössö. Ajattelen asioita ihan liikaa ja rakennan päähän sellaisia kauhukuvia, että suurin osa tempauksista jää tekemättä. Silti haluaisin hypätä tandem-laskuvarjohypyn ja benjihypyn. Lisäksi vielä kaikenlaista sekä matalalla että korkealla. Mun reittivalinnat ei aina ole niitä tasaisimmasta päästä vaan saatan seikkailla jos jonkin pusikon läpi. Kun joku mut haastaa johonkin, harvoin sanon ei.
Vanha ja höperö ennen aikojani. Unohtelen tavaroitani ja unohdan itteni ties minne teille. Mainitsin kanssa olevani rampa. Saatan myös alkaa puhua tavalla, jota käytettiin miljoona vuotta sitten ja höpötän omiani siihen malliin etten edes ole kiinnostunut, kuuntelevatko muut mua ollenkaan.
Weak eli heikko. Mun jäätyneillä pulkannaruilla aka. käsivarsilla ei nostella yhtään mitään. Se on aika huono nuorisoleirikeskuksessa työskennellessä, kun täällä nostellaan aika paljon. Kun muut kantavat kolme-neljä tuolia, mä otan korkeintaan kaksi ja sekin on melkein joka kymmenes kerta.
Xenodochial eli ystävällinen vieraille. Ahtelassa on vähän pakko olla kanssakäymisissä vieraiden kanssa ja tämä on varmaan yksi syy siihen, miksi jään aina suustani kiinni kauppojen kassoilla, kaduilla jne. Huoh.
Yellow eli pirteä ja eloisa. Tämä on kyllä totta vain tiettyinä aikoina: Päivällä auringon paistaessa, hyvien yöunien jälkeen, hyvin alkaneen aamun ja tuoremehun jälkimainingeissa, palkkapäivänä,... Okei yritän aina olla tuollainen, mutta aina ei mee nallekarkit tasan.
Å niin kuin A-ruotsi. Aloitin opiskelemaan ruotsia vasta seiskalla, eli B-ruotsilla. Sitten lukioon mennessä tapahtui sellainen aivopieru, että otankin A-ruotsin. Mulla on mennyt aika surkeesti etenkin kaksi ekaa kurssia, mutta sain kolmannesta seiskan! Ette arvaa, kuinka hyvä fiilis ton jälkeen oli ja vielä siellä A-ruotsissa :-)
Äänekäs, etenkin energiapiikin jälkeen. Oon vähän niinkuin koiranpentu, joka neljän tunnin päikkäreiden jälkeen vetää rundia ympäriämpäri pihaa ja taloa. Sama mulla, mutta mulla nouseekin desibelikorkeus kattoon, heh. Oon kyllä pikkuhiljaa oppinut rauhoittumaan, etten särkisi kenenkään tärykalvoja.
Öhkämönkiäiset ei oo mun kavereita. Kunhan ötökkä on näkyvissä ja on siivetön, niin kaikki on OK. Sitten kun se pirulainen pyrähtää lentoon kohti sun naamaa, ei vältytä huutoitkuilta. Entä sitten, kun se ötökkä häviää? Ette halua tietää.